Riitta Jalosen kirjoittamassa ja Kristiina Louhen kuvittamassa Tyttö ja naakkapuu -kirjassa pieni, kouluikäinen tyttö seisoo rautatieasemalla puun alla, katselee naakkoja ja pohtii samalla omaa elämäänsä. Tytön isä on hiljattain kuollut ja edessä on muutto uudelle paikkakunnalle.
Naakat asuvat rautatieaseman isoissa puissa, puitten latvoissa. Seison puitten alla hiljaa, etteivät ne säikähdä pois. Katselen koko ajan ylös, linnut keinuvat korkealla. Vihreän seassa ne näyttävät mustilta palloilta.
Äiti on ostamassa aseman lipputoimistosta matkalippuja. Me menemme junalla kauas sellaiseen paikkaan, jossa minä en ole ennen ollut.
Naakkojen seuraaminen nostaa tytön silmien eteen kuvina erilaisia muistoja isästä ja tuo mieleen ajatuksia siitä, miltä tuntuu kun isä on kuollut. Tytön isämuistot eivät ole surullisia vaan päinvastoin hyviä muistoja. Ikävä kuitenkin on kova, mutta sekin helpottaa, kun saa istua äidin sylissä.
Kukaan ei näe siihen paikkaan, jossa ikävä eniten tuntuu. - - Kun on istunut sylissä, se paikka, jonne ei näe, on pienentynyt.
Tytön tarina on todella koskettava. Jalosen hienon tekstin ansiosta aikuinenkin pystyy samaistumaan lapsen tunteisiin. En yleensä ennalta kerro Likalle, mitään kirjasta, jota alamme lukea. Tällä kertaa oli pakko varoittaa, että tämä kirja on surullinen. Suru nimittäin tuntuu jollakin tavalla läpi koko kirjan, vaikka loppua kohti tyttö kokee myös ilon ja toivon pilkahduksia. Likan mielestä kirja ei kuitenkaan ollut surullinen. Tai olihan se, että isä on kuollut hänenkin mielestään tosi surullista. Ehkä lapsi poimi arvioimaani herkemmin ne muut, ei niin surulliset sävyt.
Kristiina Louhen kauniit ja herkät kuvat tukevat hyvin tarinaa. Ne ovat yksinkertaisen eleettömiä, mutta tavoittavat hienosti tarinan tunnelman. Kuvat ovat aukeamalla pääosassa, sillä tekstillä on tilaa vain 1/4. Teksti ei ole kuvan päällä, vaan omalla paikallaan jommankumman sivun ulkoreunassa. Tällainen ratkaisu rauhoittaa kirjan tunnelmaa.
Tyttö ja naakkapuu voitti Finlandia junior -palkinnon vuonna 2004.
(Lasten linnoitus -haasteeseen palkittujen kategoriaan.)
Riitta Jalonen - Kristiina Louhi: Tyttö ja naakkapuu (Tammi 2004)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti