Matkalla tullaan suuremmiksi

Viime kirjastokäynnillä bongasin uutuushyllystä herkullisen näköisen kirjan: Eppu Nuotion Matkalla tullaan suuremmiksi - Valitut runot 1995-2012 -kokoelman. Takakannessa kirja kategorioidaan "koko perheen runoaarteeksi" ja "lahjateokseksi". Tämä Virpi Pennan ihanasti kuvittama teos todella on molempia.

Kokoelman punaisena lankana on kasvaminen. Runot on ryhmitelty niin, että alussa käsitellään vauva-aikaa loruin. Sitten siirrytään muun muassa haaveammattien, eläinrunojen ja tunteiden käsittelyn kautta nuoruuteen ja tykkäämisrunoihin. Nuotio on vahvimmillaan tunteista kertovissa runoissa. Olivat ne sitten lapsen tuntoja tahi rakkautta käsitteleviä. 

Jos jokin asia kiusaa ja sitä yrittää kiertää

Jos jokin asia kiusaa ja sitä yrittää kiertää

niin kuin kivi kengässä, se kohta alkaa hiertää.

Se on möykky vatsassa ja painaa rintalastaa,

ihan kuin soittaisi puhelimeen,

johon kukaan ei vastaa.

**

Neiti Neljätoista,

rakastunut murkku:

hunaja ja suolakurkku.

Poika aika honkkeli, kengänkoko suuri,

katsoo matonraitaa, herra Punajuuri.

  

 

Silti kokoelman runot ovat pääosin humoristisia, leikkimielisiä. Niistä voi kuitenkin löytää syvemmän säikeen. Vähiten meidän perheeseen (luin runoja koko perheelle ääneen) upposivat eläinrunot, joita kokoelmassa on itse asiassa melko paljon.

Nuku joutsenvauva

Nuku nyt joutsenvauva, nuku, nuku

kakkupalat lautasillaan odottelee suku

"Äitinsä silmät", sanoi Veikko-setä.

"Isänsä ääni, elleivät korvani petä."

Runoteoksen kuvitus on aivan ihana! Huomasin kirjan itse asiassa kauniin kannen takia. Pennan kuvat myös saavuttavat loistavasti runojen tunnelman. Likka koki riemullisia hetkiä, kun tajusi kokoelman nimen yhdistyvän kirjan runomatkaan: jokaisen luvun alussa nimittäin on mato, joka kasvaa luku luvulta suuremmaksi ja lopulta perhoseksi.

En itse asiassa ole oikeastaan aiemmin törmännyt Nuotion runoihin. Voin myöntää, että minulla on ollut hieman ennakkoluuloinen asenne hänen teoksiaan kohtaan, mikä johtuu eräästä hänen kirjoittamastaan dekkarista, jonka aloitin ja lopetinkin sitten melkein saman tien. Mutta lastenrunoilijana hän on loistava!

Eppu Nuotio - Virpi Penna: Matkalla tullaan suuremmiksi - Valitut runot 1995-2012 (Tammi 2012)
Kansi: Virpi Penna
 

Kieli-ilottelua

Suomen kieli on rakas. Suomen kieli on ihana ja ilmaisuvoimainen. Olin enemmän kuin riemuissani, kun löysin lastenkirjan, joka käsittelee kieltä ja kielenkäyttöä ilon kautta. Tittamari Marttisen ja Virpi Pennan Voiko tuulipuvussa lentää? Kieliriemua ja sanahelinää on verraton johdatus kielen ihmeellisen iloiseen maailmaan.

Voiko ihmiseen tulla oikosulku?

Millaista kauppaa on vispilänkauppa?

Kumpi on kauheampi, koirakuume vai kultakuume?

Millainen on porraskäytäväfilosofi?

Miksi vauva on nahkavekkari?

Mikä on viidakon laki?

Lauletaanko saippuaoopperaa suihkussa?

Onko sinulla luurankoja kaapissa?

Miten luodaan lunta, lantaa ja taideteoksia?

Voiko kaksiteräisellä miekalla taistella?

Emma ja Kalle ihmettelevät suomen kieltä ja sen käyttöä. He leikkivät sen kanssa ja iloitsevat leikistään. Lasten kannoilla kulkee Kiira Kielipoliisi, joka yrittää muistuttaa sääntöjen tärkeydestä ja toppuutella leikkiä. Käsiteltyä tulevat niin yhdyssanat, sanojen merkitykset kuin sanonnat, vertaukset ja runojen kieli (riimit ja nonsense). Ohessa on myös tietoruutuja lisätiedon antamiseksi.

Kirjassa on taustalla tarinakin, mutta pääosassa on ehdottomasti kieli. Teksti on hauskaa ja kekseliästä. Jokaisesta aihealueesta on paljon esimerkkejä, jotka ovat osuvia ja selventäviä. Samaa toteuttaa myös värikäs kuvitus.

- Millaista pullaa on pakkopulla? Emma kysyi.

- Varmaan pahaa, Kalle arveli. - Se ei maistu hyvältä siksi, kun sitä on pakko syödä!

- Sääli. Pullan pitäisi aina olla hyvää, Emma sanoi.

- Te yritätte poimia rusinat pullasta, Kiira huikkasi väliin.

  

Yhtä asiaa on kuitenkin ihan pakko kritisoida: kirjasta nimittäin saa sen kuvan, että suurin osa säännöistä on turhia, mikä ei kyllä pidä paikkaansa! On totta, että kielenhuolto ja sen opetus vie usein kielileikistä iloa, mutta jos säännöt osaa, niin sitten niitä vasta onkin hauska rikkoa.

(Lasten linnoitus -haasteeseen)

Tittamari Marttinen - Virpi Penna: Voiko tuulipuvussa lentää? Kieliriemua ja sanahelinää (Kirjapaja 2011)