Likan lempparit: leipominen

Likka tykkää leipoa. Jouluna minun ei tarvinnut kertaakaan tehdä joulutorttuja ja viimeksi pullataikinastakin puolet pyöriteltiin alta aikayksikön. Myös itse taikinan tekeminen on Likan mielestä erityisen kivaa. Joko hän vatkaa minun mitatessani ja lisätessäni ainekset kulhoon tai välillä toisinkin päin. Viimeksi yhteistyössä syntyi pellillinen mokkapaloja. Alla olevan ohjeen olen saanut ystävältäni. Hyvää tulee!

Mokkapalat (pellillinen)

300 g    voita
4     dl   sokeria
4           munaa
6     dl   vehnäjauhoja
2     tl    leivinjauhetta
4     tl    vanilliinisokeria
2     rkl  kaakaojauhetta
2     dl   maitoa

Kuorrutus:
100 g    voita
n. 6 dl   tomusokeria
2     rkl  kaakaojauhetta
2     rkl  vanilliinisokeria
4-6  rkl  vahvaa kahvia

Vatkaa voi ja sokeri vaahdoksi. Lisää munat joukkoon yksitellen. Sen jälkeen lisää maito ja keskenään sekoitetut kuivat aineet vuorotellen taikinaan. Kaada taikina pellille ja tasoita. Paista 180°C uunissa n. 30 min.

Kuorrutus:

Sulata rasva ja lisää muut aineet sen sekaan sihdin läpi. Sekoita tasaiseksi ja levitä jäähtyneen pohjan päälle.

Likan lempparit: pelit osa 2

Likalla on monta, monta lempipeliä.

Yhdeksi lempipelikseen hän nimesi Ravensburgerin Kaninloikan, jonka hän toivottuaan sai joululahjaksi. Pelin idea on simppeli: muovisella pelilaudalla kanit juoksevat kilpaa porkkanan luo, mutta saattavat huonolla tuurilla tipahtaa kaninkoloon. Vanhemmat eivät tästä pelistä pidä, koska se on idealtaan liian yksinkertainen ja toteutus on suoraan sanottuna tylsä.
 

Viidettä peliä Likka on pelannut paljon päiväkodissa (missä hän oli muuten Kaninloikkaankin tutustunut). Uno-kortteja meillä toivottiin pitkään ja hartaasti, kunnes ne vihdoin jouluna eräästä paketista kuoriutuivat. Uno on hauska korttipeli, jossa tarvitaan vain tuuria - ja vähän taktikointia. Lapsen pitää ymmärtää, mitä kortteja hänellä on kädessään ja mitä niistä voi milloinkin pöydälle iskeä voidakseen pelata. Pelin paketissa suositusiäksi annetaan 7 vuotta, mutta kyllä Likka on sitä jo ainakin 5-vuotiaasta pelannut. En sitten tiedä, millä säännöillä. Nykyään peli sujuu jo vallan mainiosti.

  

Zoopanic (Danspil) on pysynyt lempipelien kärkilistalla mukana jo reilun vuoden. Se onkin hauska peli myös vanhempien mielestä. Eläintarhassa on käynyt hullunkurisesti ja eläimet ovat joutuneet vääriin häkkeihin. Ideana on kuljettaa jokainen eläin omaan häkkiinsä. Voittaja on se, joka on pelin lopussa vienyt eniten eläimiä paikoilleen. Kyse on puhtaasti tuurista. Tai no, reittivalinnoillakin on jonkin verran tekemistä, mutta tuurista on kiinni, missä häkit sijaitsevat.

Äidin on pakko nostaa vielä lisäksi yksi peli esiin. Jos Likka haluaa pelata enkä jaksa kovin pitkää ja monimutkaista peliä, ehdotan usein Lasten Carcassonnea (lautapelit.fi). Carcassonnen tavoin pelilauta koostuu laatoista ja on joka kerta erilainen. Laatoissa on juoksevia lapsia, jotka ovat samanvärisiä kuin pelimerkit. Jokaisen on yritettävä saada kahdeksan pelimerkkiään laudalle ensimmäisenä. Yksinkertaista mutta toimivaa. Toisin kuin Kaninloikassa, tässä pelissä pitää myös hieman pystyä hiomaan strategioita, vaikka pääosin tuuri ratkaiseekin. Sen vuoksi vanhemmatkin viihtyvät pelin ääressä.


 Likan hyllyssä on pino myös muita pelejä, mutta näitä seitsemää peliä pelataan ylivoimaisesti eniten.

Likan lempparit: pelit osa 1

Koska blogi toimii muistikirjana itselleni, ajattelin kirjoitella tänne erilaisia Likan tämänhetkisiä lempparijuttuja. On sitten mukava myöhemmin muistella, mistä Likka viisivuotiaana piti.

Aloitetaan yhdestä Likan lempparipuuhasta, nimittäin lautapeleistä. Jos hän ei pyydä lukemaan, niin sitten: "Voitaisko pelata jotain?" Meille onkin muutaman vuoden peli-innostuksen aikana kertynyt melkoinen pino erilaisia pelejä. Tässä siis Likan mielestä niistä parhaita. Jaan pelipostauksen kahteen osaan, koska tekstistä tulisi muuten turhan pitkä.


Ensimmäisenä mainittakoon klassikkojen klassikko Afrikan tähti (Peliko). Likka halusi tämän pelin niin kovasti, että osti sen omilla rahoillaan, koska sitä ei synttäripaketeista kuoriutunut. Sitä onkin pelattu ahkerasti. Pelin idea on varmaankin kaikille tuttu: matkustetaan ympäri Afrikkaa Afrikan tähti -timanttia etsien. Matkaa hidastavat erilaiset rosvot, ikävät paikat ja rahojen loppuminen. Lisää rahaa voi saada löytämällä muita, pienempiä timantteja. Peli on suht yksinkertainen ja sopii jo vaikka neljävuotiaille, jos keskittymiskykyä riittää.

Vuosi sitten jouluna pukki toi Likalle Junior Alias -pelin (Tactic/Nelostuote). Kyseessä on lasten versio tavallisesta Aliaksesta (joka on btw yksi lempipeleistäni). Normialiaksesta junior eroaa siten, että jokaisessa kortissa on yksi selitettävä sana ja myös kuva siitä. Peliä voi siis pelata sellainenkin lapsi, joka ei vielä osaa lukea. Tällöin on kuitenkin hyväksyttävä lapsen selittämistä sanoista se, mitä hän on tarkoittanut eikä välttämättä kortin esittämää. Korteissa on esimerkiksi sana nainen, mutta kuva näyttää ennemminkin mummolta. Lapsi siis yleensä selittää mummoa ("tää on sellanen vanha akka"). Tämän pelin tuoksinassa olemme viettäneet monta ratkiriemukasta hetkeä, minkä takia Likka tämän pelin lemppareihinsa kuuluvaksi varmaan nimesikin.
Vinkki: Peli toimii hyvin myös suomen kielen opettelussa.

Melko uusi tuttavuus, mutta silti jo paikkansa lemppareiden joukossa vakiinnuttanut, on Richard Scarryn Busytown eli Touhula-peli (Tactic/Nelostuote). Peli on valittu viime vuonna Vuoden lastenpeliksi. Joku muukin siitä siis pitää. Pelissä kaikki osanottajat toimivat joukkueena, jonka tarkoituksena on päästä pikniksaarelle ennen kuin possut syövät kaikki eväät. Kukaan ei siis yksin voita tai häviä, mistä peli saakin hurjasti plussaa. Likan ja vanhempien mielestä tämä peli on harvinaisen hyvä, joten myös kolmevuotias kummityttömme sai pelin joululahjaksi. Hän ei kuitenkaan kuulemma vielä oikein jaksa siihen keskittyä. Ehkäpä peli toimii parhaiten yli neljävuotiailla. 



Linkkivinkki: Lautapeliopas