Ensimmäisenä adventtina alkaa matka joulun taloon

Ensimmäisen adventin kunniaksi kaivoin joitakin jouluaiheisia kirjoja esille. Osa niistä majailee vuoden ajan vaatehuoneessa, mutta sieltä ne joka vuosi haetaan luettavaksi tähän taianomaiseen aikaan. Tänään taikaa lisää se, että maa on valkoinen ja lunta satelee koko ajan lisää.

Lumisade

                                              Maailma alkaa laulaa! 

Maailma laulaa valkeaa ääntä

helmen ääntä

pumpulin ääntä

valkean kyyhkysen ääntä.

                                                   Unta pitkin putoaa

valkoinen soiva verho,

silkkikellojen hiljaisuus.

Hannele Huovin runoista ja saduista koottu kirja Matka joulun taloon on juuri sopivaa luettavaa joulua odotellessa. Kaikissa kirjan teksteissä on ihana tunnelma, rauhallinen ja kaunis. Ne huokuvat tärkeintä joulun sanomaa: yhdessäolon lämpöä ja kiireettömyyttä. Saduissa ja runoissa seikkailevat metsän eläimet sekä tontut Tosi Pikkuinen ja Sinipikkuinen. Kun päästään perille, jouluun, aletaan kertoa tarinoita enkeleistä ja Kristuslapsesta.

Tämä kirja on minusta täydellinen. Ensinnäkin rakastan joulua. Pidän myös hirmuisesti kirjan molempien tekijöiden töistä. Hannele Huovin tekstit ovat aivan ihania. Samalla adjektiivilla voi kuvailla myös Virpi Talvitien kuvituksia. Ne ovat tässäkin kirjassa todella onnistuneita. En osaa sanoa Talvitien piirrostekniikasta juurikaan mitään muuta kuin että jälki on herkkää ja kaunista. Juuri täydellistä tähän kirjaan ja Huovin satujen ja runojen tunnelmaan.

Voi miten pyörivät pienet tontut Tuomas-Tontun ympärillä! Pyörivät kuin väkkärät, riippuivat hihoissa, kiskoivat hiippalakista, tanssivat ja huusivat:

- Vie, vie, Tuomas-Tonttu, viepä meidät Jouluun! Vie kiireesti, meillä on kiire Jouluun! Sinä tiedät, missä Joulu on, vie meidät sinne heti!

- Voinpa viedäkin, tuumi Tuomas-Tonttu.

- Mutta sinne on pitkä matka.

Näin alkaa matka kohti joulua sadussa Matka joulun taloon.

Mukavaa taivalta teille jokaiselle!

Hannele Huovi - Virpi Talvitie: Matka joulun taloon (Lasten Parhaat Kirjat 2001)

Kannen ja ulkoasun suunnittelu: Tuija Kuusela

Hyvää satupäivää!

Satupäivän kunniaksi esittelen joitakin meidän lastenkirjahyllymme satukirjoja, nimenomaan niitä perinteisiä satukokoelmia.

Vanhin Likan satukirjoista on Disneyn Satuaarre, joka on luettu repaleiseksi. Nämä Disneyn sadut Pienestä merenneidosta Bambiin ja moneen muuhun ovat olleet Likan suosikkeja pitkään, mutta nyt on vaihe, jolloin nämä eivät niin kiinnosta. Kirja kokoaa kansiensa väliin Disneyn suosituimmat sadut vanhimmista uudempiin, mutta ei tee sitä kovin laadukkaasti. Sadut on mitä luultavimmin kirjoitettu elokuvien pohjalta rankasti lyhentäen. Kieli on kökköä ja usein juonikin ontuu lyhentämisen takia. Silti kirja on Likalle rakas. No, äiti on kyllä lukiessaan korjannut kieltä..

"Tule peremmälle, lapsukainen", Ursula houkutteli. "Sinun täytyy muuttua ihmiseksi, jotta prinssi voi rakastua sinuun. Pystyn muuttamaan sinut ihmiseksi kolmen päivän ajaksi. Jos prinssi suutelee sinua ennen kolmannen päivän auringonlaskua, jäät ihmiseksi. Ellei hän suutele sinua, muutut takaisin merenneidoksi ja kuulut ikuisesti minulle. Maksuksi avustani haluan kauniin äänesi." (Disneyn sadusta Pieni merenneito, joka on Likan ehdoton suosikki)

Paremmin on onnistuttu Disneyn prinsessatarinoiden uudemmissa kokoelmissa Jalokivien säihkettä ja Hurmaavat hevosystävät. Näissä tarinoissa seikkailevat elokuvista tutut prinsessat samaan aihepiiriin (korut, hevoset) liittyvissä saduissa. Kuten sanottua, nämä sadut toimivat melko hyvin. Kieli on suht sujuvaa, samoin kuin itse tarinat.

Likan suosikki on hänen omien sanojensa mukaan kokoelma Seikkailu sadun maailmaan, joka sisältää kaikki tunnetuimmat sadut Tähkäpäästä Tittelintuureen ja Keisarin uusiin vaatteisiin. Minusta tässäkin satukirjassa teksti on välillä hieman töksähtelevää, mutta on tämä huomattavasti tasokkaampi kuin ensimmäisenä mainittu Disneyn kirja. Tämän kirjan myötä Likalle on opetettu se, että saduista on olemassa erilaisia versioita, sillä nämä eroavat sekä Disneyn että Grimmin saduista. Meillä on myös Richard Scarryn Iloiset eläinsadut, jossa on kaikille tuttuja satuja Scarryn tuttujen eläinhahmojen kera. Likka pitää tästäkin, koska sadut ovat todella lyhyitä, niin niitä voi sitten lukea tosi monta peräkkäin.

Satuparaati - seikkailuja lukuhetkiin esittelee mukavasti erilaisia satuja. Mukana on niin tunnettuja kuin tuntemattomampiakin satuja, niin koti- kuin ulkomaisia, taide- ja kansansatuja. Kokoelmassa on melko kattava valikoima länsimaisia satuja - ja saattaapa mukana olla jokunen hieman vieraammastakin kulttuurista.

Sitten vielä muutama kotimainen satukokoelma. Ulkoasiainministeriön julkaiseman Vuosituhannen sadut (Mitä jos... maailmasta saisi paremman?) -kirjan sadut pohjautuvat YK:n vuosituhattavoitteisiin (esim. poistaa äärimmäinen köyhyys ja nälkä, vähentää lapsikuolleisuutta, tukea ympäristön kestävää kehitystä). Tomi Kontion, Tittamari Marttisen, Eppu Nuotion ja Timo Parvelan saduissa seikkailevat erilaiset eläimet Julia Vuoren ihanina piirroksina. Kertomusten pohjana olevat ongelmat ovat käsittämättömän suuria, mutta kaikkeen löydetään ratkaisu, kunhan tehdään yhdessä. Sadut voisivat olla aiheidensa takia saarnaavia, mutta ne onnistuvat kuitenkin välttämään sen.

Eräs minun suosikeistani on Kaarina Helakisan saduista koottu, Kristiina Louhen kuvittama Sinitukkainen tyttö ja muita satuja. Helakisan sadut ovat aivan ihania, herkkiä ja tunnelmaltaan rauhallisia. Tänään, satupäivänä luimme tästä kirjasta Rubiinisydän-nimisen sadun, jossa pieni tyttö opettaa, että yhdessä olemme vahvoja - monta pientä voi yhdessä voittaa ison ja vaarallisen Louhikäärmeen.

Viimeisenä haluan vielä mainita ikisuosikkimme Kirsi Kunnaksen. Hänen satujaan voi lukea vaikkapa Tapahtui Tiitiäisen maassa -kokoelmasta, jossa satuja on lorujen ja runojen lisäksi. 

Oli kerran pieni poika, jonka nimi oli Petteri. Petteri asui huoneessa, jossa oli neljä nurkkaa, ja eräänä aamuna jokaisessa nurkassa oli kirahvi. (Kunnaksen sadusta Petterin kirahvit)

Monta upeata satukokoelmaa (mm. Astrid Lindgreniä, Sakari Topeliusta) jäi tämän postauksen ulkopuolelle. Ehkä kerron niistä sitten ensi vuonna.

Hyvää satupäivää!

Tekstissä mainitut satukirjat:

Disneyn Satuaarre (Egmont/Kirjalito 2006)

Alkuteos: Read to me, Grandma 

Suomentanut Anne Ali-Raatikainen

Disney prinsessat: Jalokivien säihkettä (Sanoma Magazines 2010)

Alkuteokset: Disney, kirjoittanut Lara Bergen: Ariel and the Aquamarine Jewel; Aurora and the Diamond Crown; Cinderella and the Sapphire Ring; Jasmine and the Star of Persia (2009)

Suomentanut Satu Leveelahti 

Disney prinsessat: Hurmaavat hevosystävät (Sanoma Magazines 2009)

Alkuteos: Disney princess: Royal Champions (2008)

Suomentanut Satu Leveelahti

Seikkailu sadun maailmaan (Egmont/Kirjalito 2006)

Alkuteos: Classic Fairy-tale Collection (2005)

Suomentanut Terhi Kemppinen 

Richard Scarry: Iloiset eläinsadut (Tammi 2007)

Alkuteos: Richard Scarry's Animal Nurseru Tales (1975)

Suomentanut Ritva Toivola

Satuparaati - seikkailuja lukuhetkiin (WSOY 2009)

Tomi Kontio - Tittamari Marttinen - Eppu Nuotio - Timo Parvela - Julia Vuori: Vuosituhannen sadut (Ulkoasiainministeriö 2007)

Kaarina Helakisa - Kristiina Louhi - Riikka Käkelä-Rantalainen (toim.): Sinitukkainen tyttö ja muita satuja (Otava 2006 [2005])

Kirsi Kunnas - Christel Rönns: Tapahtui Tiitiäisen maassa (WSOY 2004)

 

Prinsessasatuja maailmalta

Toisinaan täytyy oikein ihmetellä Likan prinsessainnostusta. Nyt on "pahin" vaihe jo ohitettu, mutta välillä prinsessat tekevät pienimuotoisemman paluun elämäämme. Viime aikoina prinsessa-annoksesta on vastannut kirjastosta mukaan napattu satukirja. Suuri satukirja: Maailman prinsessat tarjoilee 28 satua eri puolilta maailmaa. Mukana on paljon tuttuja satuja, kuten Kaunotar ja hirviö, Prinsessa Ruusunen, Sammakkoprinssi sekä Aladdin ja taikalamppu. Näiden lisäksi kirjassa on monta sellaistakin satua, josta en ole koskaan kuullut. Osa näistä on varmasti alkuperältään eurooppalaisia mutta osa jostakin vieraammista kulttuureista. Tällaisia aiemmin tuntemattomia satuja ovat mm. Rubiiniprinssi, Keisarinna Jowka ja Sayedin seikkailut.

Saduissa ei kovin paljon voi mennä pieleen, mitä nyt teksti ei aina vastannut minun laatustandardejani. Ei se toisaalta kaikkein huonoimmasta päästäkään ollut. Kuvitus (Tony Wolf, Pietro Cattaneo) on kaunis ja hyvää vaihtelua iänikuisille Disney-prinsessoille. Mutta mutta... Mitä tekee prinsessasatukirjassa Pinokkio tai keijusadut?

Likka käsittääkseni piti saduista ja jaksoi kuunnella niistä jokaisen melko hyvin. Minua olisi kiinnostanut tietää, mistä sadut ovat alun perin kotoisin. Olisin ollut tyytyväinen, jos jokaiseen satuun olisi merkitty edes alkuperämaa. Teokseen on merkitty tekstin kirjoittajat. Ilmeisesti satuja on sitten muunneltu? Yleensähän tekijät ovat toimittaneet kokoelman, valinneet sadut ja niiden versiot. Nyt jäi vähän sellainen olo, että tekijöille eivät alkuperäiset tekstit ole tärkeitä, koska alkuperäisversioita (lähteitä!) ei ole merkitty. Kirjasta jäi siis vähän huono fiilis kuitenkin.

Suuri satukirja: Maailman prinsessat (kids.fi 2011)

Kuvitus: Tony Wolf, Pietro Cattaneo

Teksti: Peter Holeinone sekä Annalisa Strada, Anna Casalis

Ulkoasu: Romina Ferrari

Alkuteos: Il grande libro delle Fate e delle Principesse (Giunti Editore S.p.A. 2011)

Suomentanut: Heli Salmenkangas

Prinsessasatu

Suomalaisen alesta löytyi kirja, jonka ajattelin Likkaa kiinnostavan. Ursula Jonesin kirjoittama ja Sarah Gibbin kuvittama Prinsessa vailla valtakuntaa erottui kirjojen joukosta edukseen eritoten kuvituksensa tähden. Kuvat ovat hillittyjä ja kauniita sekä väritykseltään että tyyliltään. Tänä päivänä kun niin monissa kirjoissa kuvitus on yhtä värien ilotulitusta, mikä tietysti joihinkin teksteihin sopii hyvin. 

Olipa kerran Prinsessa, jolla ei ollut valtakuntaa. Mutta hänellä oli poni, jonka nimi oli Soma. Ja joka päivä Prinsessa kiipesi poninsa kärryille ja ajeli kauas, kauas, ympäriinsä, etsien omaa valtakuntaansa.

Prinsessa vierailee monessa paikassa, muttei löydä valtakuntaansa. Hän tapaa prinssejä ja kuninkaita, jotka tarjoavat tytölle omaa valtakuntaansa, koska tämä on niin kaunis. He jopa tappelevat Prinsessasta, mikä vain aiheuttaa sen, että Prinsessan on lähdettävä eteenpäin. Hän kuitenkin löytää sydämensä valitun, erään herttuattaren entisen Hovinarrin, jonka mukaan Prinsessa on hänen sydämensä valtiatar. Myöhemmin he yhdessä katsastavat hevosineen ja kärryineen valtakuntaansa, kuningatar ja kuningas täällä, siellä ja kaikkialla.

 

Tarinassa on paljon piirteitä klassisista prinsessasaduista, mutta se onneksi myös eroaa niistä. On virkistävää lukea välillä muunkinlaisista prinsessoista kuin Disney-versioista. Tässähän prinsessa on aktiivinen ja etsii valtakuntaansa. Toimeentulonsa hän saa kuljettamalla tavaroita kärryissään. Loppu on onnellinen, kuten saduissa kuuluukin, mutta prinsessa ei huoli oikeata prinssiä vaan ottaa puolisokseen hovinarrin. Useinhan saduissa ja tarinoissa prinssi voi ottaa tavallisen tytön puolisokseen, mutta ehkä harvemmin toisinpäin (paitsi Aladdinissa).

Likkaa ei onneksi haitannut, ettei tämän sadun Prinsessa ollut vanha tuttu. Taisipa kirjasta pitääkin. Tosin hän hieman kritisoi kuvitusta mustien kuvien osalta. Äiti osallistuu tälläkin Lasten linnoitus -haasteeseen.

Ursula Jones - Sarah Gibb: Prinsessa vailla valtakuntaa (Aurinko Kustannus 2010)

Englanninkielinen alkuteos: The Princess Who Had No Kingdom (2009)

Suomentanut Maikki Tilvis