Aika ja yksinäisyys

Toiset lastenkirjat sisältävät faktatietoa helposti nieltävässä muodossa. Toisten kirjojen pääasiallinen tehtävä on viihdyttää, hauskuuttaa. Toiset käsittelevät tunteita lapsen näkökulmasta, ymmärrettävästi. Viime aikoina meillä on luettu lähinnä kahta ensimmäistä tehtävää toteuttavia kirjoja. Siihen tuovat kuitenkin poikkeuksen Timo Parvelan kirjoittamat ja Virpi Talvitien kuvittamat Keinulauta ja Karuselli. 

Aikuiselle ei ole kovin helppoa laskeutua lapsen tasolle ja pukea sanoiksi lapsen tuntemuksia tai muita vaikeita asioita (esim. kuolemaa, josta myös olemme juuri lukeneet). Molemmat, Keinulauta ja Karuselli, kuitenkin tekevät niin ja mielestäni varsin ansiokkaasti. Tosin minun, aikuisen, mielestä lapsi voisi ajatella asioista näin. En tietenkään voi olla aivan varma, tuntuvatko kirjoissa käsitellyt asiat lapsesta luontevasti ilmaistuilta. Kirjat ovat olleet loistavia myös muiden mielestä. Siitä on osoituksena Keinulaudan saama Finlandia junior -palkinto.

Keinulauta käsittelee pienen Pii-karhun tarinan kautta yksinäisyyttä mutta myös kaveruutta ja molempiin liittyviä tunteita. Aluksi Pii on hyvin yksinäinen.

Keinulaudan toinen pää oli tyhjä. Se osoitti ylös kohti yksinäisen kuusen latvaa ja taivasta. Keinulaudan toisessa päässä istui Pii. Se istui ja odotti, että joku tulisi keinumaan sen kanssa. Kukaan ei tullut tänäänkään.

Pii joutuu mielenkiintoiselle matkalle, kun keinulaudan päälle kaatuva kuusi heittää hänet kauas pois. Matkallaan hän tapaa paljon erilaisia hahmoja, joista jokainen opettaa hänelle jotakin yksinäisyydestä ja ystävyydestä, ikävistä ja hyvistä asioista. Lopulta löytyy kaveri keinulaudan toiseen päähän.

Karusellissa keskiössä on aika. Millaista aika on? Onko se erilaista odottavalla? Entä jotakin tekevällä? Miten puut mittaavat aikaa? Entä ystävät? Kuluuko aika talvella eri tavalla kuin keväällä? Kuluuhan se, huomaavat pieni unni nimeltään Kattila sekä hänen uusi ystävänsä Onni-haitara. Kattila nimittäin odottaa pääsevänsä toimimattomaan karuselliin, jossa muut, isommat unnit istuvat. Tulee syksy ja muut unnit lentävät etelään. Onni seuranaan Kattila jää talveksi aikomuksenaan korjauttaa karuselli Afrikassa sen valmistajalla, mutta se ei olekaan kovin helppoa. Täytyy odottaa. Puun kasvamista, että se kääntäisi karusellin kyljelleen. Kevään tuloa. Isoksi kasvamista. Oman paikan löytämistä.

Ystävänpäivän kunniaksi valitsin Karusellista katkelman ystävien ajasta:

Ystävien aika on erilainen. Ystävän kanssa sekunti vilahtaa huomaamatta, minuutissa ei kerkiä edes laskea mäkeä. Tunnissa voi pyörittää tosi suuren lumipallon ja rikkoa sen yhdessä. Päivässä ilta tulee aina liian nopeasti. Viikossa ehtii jo monta kertaa ihmetellä sitä, että on saanut ystävän. Kuukaudessa ystävän kanssa riidellään ja sovitaan sitten. Vuodessa ystävyksillä on kaksi syntymäpäivää juhlittavanaan.

Kuten molemmista kirjoista poimituista tekstikatkelmista voi huomata, Parvelan kieli on hienoa, kaunista, tunteita herättävää. Talvitie taas on kuvissa tavoittanut tekstin tunnelman omalla, leimallisella tyylillään. Kirjat kuuluvat ikään kuin samaan sarjaan, sillä ote ja tyyli ovat molemmissa samat. (Lisäksi kummassakin seikkailee unneja ja haitaroita.)

Upeita, lukemisen arvoisia kirjoja molemmat! 

(Luettu Lasten linnoitus -haasteeseen)

Timo Parvela - Virpi Talvitie: Keinulauta (WSOY 2006)

Timo Parvela - Virpi Talvitie: Karuselli (WSOY 2008)