Karkaava Ratikka

Viime kirjastokäynnillä kotiin kannettiin muutakin kuin Heinähattuja ja Vilttitossuja. Äiti bongasi esittelyhyllystä kirjan, jonka on jo pitkään halunnut lukea: Annina Holmbergin kirjoittaman ja Virpi Talvitien kuvittaman Karkausyön ratikkamatkan. Aivan mieletön kirja!

Kirja kertoo kuinka karkausyönä kaupunki on Ratikan. Se voi mennä minne tahansa ja tehdä mitä tahansa. Ennen kaikkea kirja kertoo ihanasta Helsingistä.

Karkausyönä kaikki on ylösalaisin.
Pöllöt nukkuvat, murmelit valvovat.
Linnanmäki on auki, Nukkumatin maa kiinni.
Karkausyö koittaa vain joka neljäs vuosi.
Karkausyönä kaupunki ei kuulu ihmisille.

Likka ei ehkä ihan lämmennyt kirjalle yhtä paljon kuin äiti, vaikka Helsinki onkin vanha kotikaupunki myös hänelle. Paikat eivät kuitenkaan olleet niin tuttuja. Toisaalta tästä kirjasta on ollut puhe monta kertaa sen lukemisen jälkeen. Jotakin jäi siis lapsenkin mieleen.

Parasta kirjassa on sen kieli. Lauseet ovat hienoja ja vähintään yhtä värikkäitä ja iloisia kuin kuvatkin. Teksti on jaoteltu kaupunginosien mukaan: Ratikka käy Kauppatorilla, Katajanokalla, Töölössä, Linnunlaulussa, Hietaniemessä, Ullanlinnassa, Käpylässä ja Kalliossa. Kaupunginosalukuja voisi kuvailla jopa jonkinlaisiksi proosarunoiksi. Kalliossa:  

Ratikka tajusi, että kukillakin oli tunteet.
Se oli pitänyt niitä vain silmäniloina, mutta tavattuaan
puut, linnut, aaveet, eläimet, käpylehmät, patsaat ja muut
karkausyön vaeltajat se ymmärsi, että kaupungin henki
syntyi juuri tunteista.

Ja kuinka sopivaa onkaan, että lastenkirja Helsingistä loppuu rakkaudentunnustukseen: Sillä paitsi toisiaan, ne rakastivat kaupunkiaan, joka hengitti jo kevättä. Ja sen kaupungin nimi oli Helsinki.

Annina Holmberg - Virpi Talvitie: Karkausyön ratikkamatka - Lastenkirja Helsingistä (WSOY 2010)