Hirviö aakkostarinoiden pauloissa

Suna Vuoren kirjoittamat ja Katri Kirkkopellon kuvittamat hirviökirjat ovat meidän perheen suosikkeja. Likka tykkää hauskoista teksteistä, kuten Äitikin. Kuvituskin on onnistunutta ja tukee tekstin sanomaa. Kirkkopellon hirviöt ovat hirviön näköisiä, mutteivät kuitenkaan lapselle liian pelottavia vaan sympaattisia ja jopa inhimillisiä.

H niin kuin hirviö -kirjassa pieni Odysseus-hirviö opettelee kirjaimia aakkostarinoiden avulla. Tarinat ovat aakkostarinoita sillä tavalla, että niissä on paljon aina kulloinkin opeteltavaa kirjainta:

Arvaamatta kajahtaa karmea parahdus aaveenkalvaassa aamussa. "Auttakaa, karvakallot!" parkuu raavas hirviövaari. "Raastakaa minut irti!"

Aikuista - tai ainakin minua - ilahduttavat hirviömaailman viittaukset antiikin Kreikan ja Rooman mytologioihin. Niiden avulla saadaan käsiteltyä suomen kielelle harvinaisemmatkin kirjaimet.

Pikkuinen hirviö on kovin pohdiskeleva ja kirjassa käsitellään mm. sitä, mikä elämässä on totta, kirjainten merkitystä elämään ja vapauttakin. Likka pitää enemmän hassuista tarinoista, mutta minun lempikohtani on tämä:

- Mutta kirjaimet ovat kyllä jännittäviä. Opettaja sanoi, että ne saavat nauramaan ja itkemään, toivomaan ja pelkäämään, uskomaan ja epäilemään. Niillä voi tehdä vaikka mitä!
- Paitsi halata, sanoo äiti ja sulkee Odysseuksen syliinsä.
- Ja arvaa mitä, nuori hirviö mumisee äitinsä kainalosta. - Opettaja kertoi, että sana 'koulu' on alunperin kreikkaa ja tarkoittaa vapautta.
- Sehän on mitä sopivinta, äitihirviö huudahtaa. - Vasta sitten kun osaa ja tietää tarpeeksi, on vapaa tekemään mitä haluaa.
- Vaikka seikkailemaan? Odysseus kysyy toiveikkaasti.
- Vaikka seikkailemaan, vastaa äiti.


Katri Kirkkopelto - Suna Vuori: H niin kuin hirviö  (WSOY 2007)