10. lokakuuta 2012

Dibitassut



Olen aina vastahankainen, kun kirja on tehty tv-sarjan tai elokuvan pohjalta. Yleensä (karkea yleistys!) kirjat on kyhätty kasaan mahdollisimman nopeasti kielestä välittämättä. Niinpä en varsinaisesti hyppinyt riemusta, kun Likka halusi Dibitassut-kirjan. Kirjan kannessa on merkintä "Tuttu tv:stä" ja kuvitus näyttää pikselimössöltä. Ei kiitos! Vilkaisin kantta vielä uudelleen ja bongasin kirjailijan nimen: Tuija Lehtinen. Seurasi aiemman mielipiteen uudelleen arviointia: Oho, eihän tämä nyt ihan surkea tekele taidakaan olla. Nyt meillä sitten on Dibitassut ja kaktusplaneetan kissakuningatar


Kirja kertoo Dibitassu-planeetalla asuvista koirista, mutta ennen kaikkea kahdesta suloisesta pentukoirasta, Vikistä ja Emmistä. Planeetalle saapuu valtiovierailulle Kaktusplaneetan kuningatar, joka tuo mukanaan lahjan. Se, kaktuspatsas, sijoitetaan museoon. Pian siellä alkaa tapahtua kummia, ja Viki ja Emmi pelkäävät, että dibitassujen suurin aarre on vaarassa. Heidän on siis tartuttava toimeen ja saatava selville, mitä oikein tapahtuu.

Dibitassut on itse asiassa melko mielenkiintoinen formaatti. Tv-sarja on animoitu Kiinassa, mutta sillä on suomalaiset juuret. Erään perheen lapset piirtelivät suloisia koiria lomamatkallaan. Perheen isä näki piirroksissa potentiaalia ja päätti etsiä animoijan, joka saattaisi piirrokset tv-ruudulle. Keskeistä Dibitassujen tuotannossa on se, että lapset pääsevät vaikuttamaan sarjan sisältöön: ympäri maailmaa järjestetään luovuuspajoja, joissa lapset yhdessä suunnittelevat Dibitassut-tarinoita. Tarinoiden siis pitäisi olla juuri sellaisia, joista lapset tykkäävät.

Ja niin taitaa myös olla. Meidän Likka on ainakin viehtynyt Dibitassujen maailmasta: kirjan lisäksi ahkerassa kulutuksessa on ollut sarjaan kuuluva dvd. Eipä silti, tarina (ainakin tässä kirjassa) on hyvä ja toimiva. Se on jännittävä eikä mielestäni aliarvioi lasta ja hänen kykyään käsitellä asioita. Ilmeisesti lapset lapsille -ajatus kantaa pitkälle. Aikuisen näkökulmasta kirjan juoni on hieman kliseinen, mutta tarinaa lukee ihan mielikseen, mistä saa kiittää sujuvaa juonen kuljettelua ja hyvää kielenkäyttöä. Kuvia on melko vähän ja tekstiä suhteellisen paljon, joten kirja ei ole kerralla luettava eikä se sovi aivan pienimmille. Eskarilaiselle se on juuri passeli, sillä hämykit ja muut oudot hiiviskelijät eivät enää hetkauta, mutta pienempiä saattaa kyllä hieman pelottaa.



Tuija Lehtinen - Futurecode Oy: Dibitassut ja kaktusplaneetan kissakuningatar (Tammi 2012)
                           

Ps. Dibitassujen nettisivuilta voi lukea muuten Tuija Lehtisen mietteitä kirjoittamisesta ja Dibitassuista.

4 kommenttia:

  1. En ole tällaista tv-sarjaa huomannutkaan, vaikka yleensä lasten kautta on aika perillä niistä. Minuakin kansikin jo epäilyttäisi, joten hyvä tietää että oli ok.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Joo no en minäkään ole huomannut tämän telkkarista tulevan, mutta dvd:itä ole välillä jossain bongannut. Huomasin muuten jossain Anttilan tmv. mainoksessa Dibitassut-vaatteita, joten kaipa näistä joku on joskus kuullut, kun kerran näin kovasti tuotteistetaan;) Minä en kyllä ollut.

      Poista
  2. Mielenkiintoista! Olen itsekin vilkaissut kirjakaupan hyllyllä Dibitassuja, ja luokitellut ne suoraan mielessäni huonoiksi kirjoiksi juuri sillä periaatteella, että kirja on tehty tv-sarjasta. Joten olikin aika mieltä avartavaa lukea Dibitassujen juurista ja työpajoista yms. Kaikenlaista ne keksiikin, kotimaassa ja maailmalla...

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Olin tosiaan ensi vilkaisun perusteella samaa mieltä. Epäilin, että varmaan moni muukin ja siksi tein tämän postauksenkin. Tv-sarjoista tmv. tehdyt kirjat eivät siis automaattisesti ole kelvottomia;) Vaikka myönnän, että ajattelen usein juuri niin.

      Poista