Luimme Likan kanssa Laura Ruohosen runoteoksista Allakka pullakka ja Yökyöpelit julkaistun yhteisniteen. Runot olivat meille aiemmin tuttuja vain osin, sillä kävimme muutama vuosi sitten Helsingin kaupunginteatterissa katsomassa näihin runokokoelmiin perustuvan lastennäytelmän Yökyöpelit. Siinä pääosia esittivät Agenttinero Naruna Martti Suosalo ja Päätäi Väätäisenä Seela Sella. Likan mielestä näytelmän ehdottomasti paras laulu oli Allakka pullakka ja se kirvoitti makeimmat naurut runojakin luettaessa. Alla on myös muutama muu mieleen jäänyt runo:
Allakka pullakka
Allakka pullakka munamakaroni,
laulaa paksu Paco ja höyryy mikrofoni:
Ooooo makaroni!
Allakka pullakka munamakaroni,
pyörii pinkeitten pimujen pyllysilikoni:
Ooooo makaroni!
Allakka pullakka munamakaroni,
höyryy paksu Paco ja laulaa mikrofoni:
Ooooo makaroni!
(Ruohonen: Allakka Pullakka)
**
Agenttinero Naru
Agenttinero Narulla
on laite, jolla voi vakoilla
vedessä, maassa ja ilmassa,
unissa, kuussa ja autossa.
Hän hiipii hämää ja kiikaroi,
nuuskii valvoo raportoi,
urkkii uuttaa levitoi:
Kaiken selville saada voi
Agenttinero Naru!
Mestarietsivä Narulla
on sata sala-asua
ja salapuhekoodia.
Haish hoish heis
hoish loodia
iidia shh iidia shh
oodia
(Tämä salasanoma tarkoittaa:
LITRA MAITOA.)
(Ruohonen: Yökyöpelit)
**
Päätäi Väätäisen päiväkoti
Päätäi päiväkodin perusti,
lapsia sinne houkutteli:
"Saat karkkia, limua makeaa,
jos voin päässäsi asustaa."
Lapset ensin täitä totteli,
kun se korvan takaa kutitti.
Pian muuttui kuitenkin meininki,
kun täi oikean karvansa paljasti:
"Sulje silmäsi, niin tulee pimeä,
että voin susta verta imeä!"
Pate joutui paniikkiin,
heitti pipon viemäriin!
Kaikki muut juoksi apteekkiin
ja Päätäi Väätäisen päiväkoti tuhottiin!
(Ruohonen: Yökyöpelit)
**
Syviin vesiin
Syviin vesiin
mureenan pesiin
sukellan öisin.
Meri on hiljaa
taivas on musta
tähdet täynnä kaipausta.
(Ruohonen: Allakka Pullakka)
Ruohosen runot ovat humoristisia ja ne kertovat usein jonkin tarinan. Runot eivät ole aikuisenkaan mielestä tylsiä, vaan niissä on myös sellaisia merkityksiä, hauskoja yhteyksiä, jotka oikeastaan vain aikuinen voi ymmärtää.
Erika Kallasmaan kuvitus on värikäs ja yksityiskohtainen. Kuvituksen avulla lapsi saa enemmän runoista irti. Kuvat eivät kuitenkaan vie huomiota runoilta vaan nimenomaan tukevat niitä, niiden ymmärtämistä.
Täytyy vielä sanoa, että lukiessamme kokoelmaa ensimmäisen kerran, emme oikeastaan kumpikaan (minä ja Likka) varsinaisesti ihastuneet runoihin. Olivat ne toki hauskoja, mutta Yökyöpelit-näytelmästä tutut runot naurattivat enemmän. Olemme kuitenkin palanneet runoihin monta kertaa ja löytäneet uusia suosikkeja vanhojen tuttujen tilalle. Ehkä on niin, että runot vaativat monta lukukertaa. Ne tarttuvat kiinni ja jäävät jonnekin takaraivon tietämille hautumaan.
Laura Ruohonen - Erika Kallasmaa: Allakka Pullakka / Yökyöpelit -yhteisnide (Otava 2011),
joka sisältää aiemmin julkaistut kirjat Allakka Pullakka (2004) ja Yökyöpelit (2008)
