26. lokakuuta 2012

Jättipäärynä vie seikkailuun


Ystävykset Miksu ja Sebastian istuskelevat rannalla, toinen onkien ja toinen lukien. Yhtäkkiä Miksun onkeen tarttuu saalis, joka onkin pullo, jonka sisällä on kirje - pullopostia siis. Kaikkein kummallisinta on, että kirje on osoitettu heille, Miksulle ja Sebastianille.

Kirjeen on lähettänyt kaupungin, Poutarannan, kadonnut pormestari JV. Kirjeen mukana pullossa on siemen, jonka JV kehottaa kylvämään. Yön aikana siemenestä kasvaa jättipäärynä, joka erinäisten tapahtumien kautta molskahtaa mereen kyydissään Miksu, Sebastian ja professori Glukoosi. Päärynällä purjehtiessaan kolmikko kohtaa niin merihirviön, merirosvoja kuin yönmustan meren. Miten he selviävät merellä ja löytävätkö he JV:n ja tämän olinpaikan, salaperäisen saaren, joita päättävät lähteä etsimään, kun jo kerran valmiiksi merellä ovat?

- Kuulkaahan tätä, professori Glukoosi sanoi. - Minä olen sitä mieltä, että kun kerran meitä ammutaan ja varapormestari Oksa haluaa karkottaa teidät kaupungista, ei ole mitään syytä palata takaisin. - Ei olekaan, sanoi Sebastian. - Yritetään sen sijaan löytää Salaperäinen saari ja JV! - Niin! sanoivat Glukoosi ja Miksu kuorossa. - Tehdään niin! Muutetaan päärynä laivaksi.

Jakob Martin Stridin Jättipäärynä joka kasvoi talon kokoiseksi on perusvireeltään mukava ja hyväntuulinen kertomus. Se on kuitenkin rakennettu niin, että aina uuden luvun alkaessa jännitys tiivistyy. Kirja lieneekin parhaimmillaan viisivuotiaille ja sitä vanhemmille. Meidän eskarilaisemme ainakin nautti täysin siemauksin seikkailukertomuksesta riemastuttavine henkilöineen ja kuvineen. Mieleenjäänein henkilö oli Likan mielestä alati kiukkuinen, pää punaisena huutava varapormestari Oksa. Kirjassa oli hänen mielestään myös eräs hieman pelottava kohta, nimittäin yönmusta meri, jonka liepeillä erilaiset kamaluudet, outoudet liikuskelevat. Mutta pahinta kaikesta ovat pimeydessä leijailevat hukkuneiden merimiesten sielut.




Strid on meille tuttu lastenkirjailija aikaisemman teoksensa, Pikku-Makon myötä. Pikku-Makko on aivan huikea kirja! Eräs perheemme ehdottomista lemppareista. Tarinassa taivaalta tipahtaa erääseen sammakkoperheeseen pieni vesseli, joka saa nimekseen Pikku-Makko. Se on kuitenkin aivan mahdoton:

Kotona äiti parkui ja isä pauhasi. -HIRVEÄÄ! Mikä sinua riivaa? Ei enää konnuuksia, muuten meiltä menee hermot!- Niin minultakin, mutisi Pikku-Makko.- Kaikki vain urputtavat. Yhtä hyvin voin lähteä läpsimään...

Ja niin se sitten lähteekin. 

Juna vie Pikku-Makon kauas lumisille vuorille, jossa se kohtaa erakon, joka yrittää auttaa sitä löytämään sisäisen rauhan. Siinähän ei hyvin käy vaan tihutyöt jatkuvat. Kaikki kääntyy kuitenkin loppujen lopuksi parhain päin. 

Lukijaa - ja ehdottomasti myös kuulijaa - naurattavat Pikku-Makon uskomattomat tempaukset, mutta myös Stridin tapa kertoa niistä. Teksti on elävää, samoin kuin yksinkertainen mutta hauska kuvitus.


Jakob Martin Strid: Jättipäärynä joka kasvoi talon kokoiseksi (Otava 2012)
Tanskankielinen alkuteos: Den utrolige historie om den kaempestore Paere (2012)
Suomentanut Päivi Kivelä

Jakob Martin Strid: Pikku-Makko (WSOY 2006)
Tanskankielinen alkuteos: Lille Fro (2005)
Suomentanut Arja Kantele

18. lokakuuta 2012

Hyvää satupäivää!


Satupäivän kunniaksi esittelen joitakin meidän lastenkirjahyllymme satukirjoja, nimenomaan niitä perinteisiä satukokoelmia.

Vanhin Likan satukirjoista on Disneyn Satuaarre, joka on luettu repaleiseksi. Nämä Disneyn sadut Pienestä merenneidosta Bambiin ja moneen muuhun ovat olleet Likan suosikkeja pitkään, mutta nyt on vaihe, jolloin nämä eivät niin kiinnosta. Kirja kokoaa kansiensa väliin Disneyn suosituimmat sadut vanhimmista uudempiin, mutta ei tee sitä kovin laadukkaasti. Sadut on mitä luultavimmin kirjoitettu elokuvien pohjalta rankasti lyhentäen. Kieli on kökköä ja usein juonikin ontuu lyhentämisen takia. Silti kirja on Likalle rakas. No, äiti on kyllä lukiessaan korjannut kieltä..

"Tule peremmälle, lapsukainen", Ursula houkutteli. "Sinun täytyy muuttua ihmiseksi, jotta prinssi voi rakastua sinuun. Pystyn muuttamaan sinut ihmiseksi kolmen päivän ajaksi. Jos prinssi suutelee sinua ennen kolmannen päivän auringonlaskua, jäät ihmiseksi. Ellei hän suutele sinua, muutut takaisin merenneidoksi ja kuulut ikuisesti minulle. Maksuksi avustani haluan kauniin äänesi." (Disneyn sadusta Pieni merenneito, joka on Likan ehdoton suosikki)

Paremmin on onnistuttu Disneyn prinsessatarinoiden uudemmissa kokoelmissa Jalokivien säihkettä ja Hurmaavat hevosystävät. Näissä tarinoissa seikkailevat elokuvista tutut prinsessat samaan aihepiiriin (korut, hevoset) liittyvissä saduissa. Kuten sanottua, nämä sadut toimivat melko hyvin. Kieli on suht sujuvaa, samoin kuin itse tarinat.

Likan suosikki on hänen omien sanojensa mukaan kokoelma Seikkailu sadun maailmaan, joka sisältää kaikki tunnetuimmat sadut Tähkäpäästä Tittelintuureen ja Keisarin uusiin vaatteisiin. Minusta tässäkin satukirjassa teksti on välillä hieman töksähtelevää, mutta on tämä huomattavasti tasokkaampi kuin ensimmäisenä mainittu Disneyn kirja. Tämän kirjan myötä Likalle on opetettu se, että saduista on olemassa erilaisia versioita, sillä nämä eroavat sekä Disneyn että Grimmin saduista. Meillä on myös Richard Scarryn Iloiset eläinsadut, jossa on kaikille tuttuja satuja Scarryn tuttujen eläinhahmojen kera. Likka pitää tästäkin, koska sadut ovat todella lyhyitä, niin niitä voi sitten lukea tosi monta peräkkäin.

Satuparaati - seikkailuja lukuhetkiin esittelee mukavasti erilaisia satuja. Mukana on niin tunnettuja kuin tuntemattomampiakin satuja, niin koti- kuin ulkomaisia, taide- ja kansansatuja. Kokoelmassa on melko kattava valikoima länsimaisia satuja - ja saattaapa mukana olla jokunen hieman vieraammastakin kulttuurista.

Sitten vielä muutama kotimainen satukokoelma. Ulkoasiainministeriön julkaiseman Vuosituhannen sadut (Mitä jos... maailmasta saisi paremman?) -kirjan sadut pohjautuvat YK:n vuosituhattavoitteisiin (esim. poistaa äärimmäinen köyhyys ja nälkä, vähentää lapsikuolleisuutta, tukea ympäristön kestävää kehitystä). Tomi Kontion, Tittamari Marttisen, Eppu Nuotion ja Timo Parvelan saduissa seikkailevat erilaiset eläimet Julia Vuoren ihanina piirroksina. Kertomusten pohjana olevat ongelmat ovat käsittämättömän suuria, mutta kaikkeen löydetään ratkaisu, kunhan tehdään yhdessä. Sadut voisivat olla aiheidensa takia saarnaavia, mutta ne onnistuvat kuitenkin välttämään sen.

Eräs minun suosikeistani on Kaarina Helakisan saduista koottu, Kristiina Louhen kuvittama Sinitukkainen tyttö ja muita satuja. Helakisan sadut ovat aivan ihania, herkkiä ja tunnelmaltaan rauhallisia. Tänään, satupäivänä luimme tästä kirjasta Rubiinisydän-nimisen sadun, jossa pieni tyttö opettaa, että yhdessä olemme vahvoja - monta pientä voi yhdessä voittaa ison ja vaarallisen Louhikäärmeen.

Viimeisenä haluan vielä mainita ikisuosikkimme Kirsi Kunnaksen. Hänen satujaan voi lukea vaikkapa Tapahtui Tiitiäisen maassa -kokoelmasta, jossa satuja on lorujen ja runojen lisäksi. 

Oli kerran pieni poika, jonka nimi oli Petteri. Petteri asui huoneessa, jossa oli neljä nurkkaa, ja eräänä aamuna jokaisessa nurkassa oli kirahvi. (Kunnaksen sadusta Petterin kirahvit)

Monta upeata satukokoelmaa (mm. Astrid Lindgreniä, Sakari Topeliusta) jäi tämän postauksen ulkopuolelle. Ehkä kerron niistä sitten ensi vuonna.

Hyvää satupäivää!



Tekstissä mainitut satukirjat:

Disneyn Satuaarre (Egmont/Kirjalito 2006)
Alkuteos: Read to me, Grandma 
Suomentanut Anne Ali-Raatikainen

Disney prinsessat: Jalokivien säihkettä (Sanoma Magazines 2010)
Alkuteokset: Disney, kirjoittanut Lara Bergen: Ariel and the Aquamarine Jewel; Aurora and the Diamond Crown; Cinderella and the Sapphire Ring; Jasmine and the Star of Persia (2009)
Suomentanut Satu Leveelahti 

Disney prinsessat: Hurmaavat hevosystävät (Sanoma Magazines 2009)
Alkuteos: Disney princess: Royal Champions (2008)
Suomentanut Satu Leveelahti

Seikkailu sadun maailmaan (Egmont/Kirjalito 2006)
Alkuteos: Classic Fairy-tale Collection (2005)
Suomentanut Terhi Kemppinen 

Richard Scarry: Iloiset eläinsadut (Tammi 2007)
Alkuteos: Richard Scarry's Animal Nurseru Tales (1975)
Suomentanut Ritva Toivola

Satuparaati - seikkailuja lukuhetkiin (WSOY 2009)

Tomi Kontio - Tittamari Marttinen - Eppu Nuotio - Timo Parvela - Julia Vuori: Vuosituhannen sadut (Ulkoasiainministeriö 2007)

Kaarina Helakisa - Kristiina Louhi - Riikka Käkelä-Rantalainen (toim.): Sinitukkainen tyttö ja muita satuja (Otava 2006 [2005])

Kirsi Kunnas - Christel Rönns: Tapahtui Tiitiäisen maassa (WSOY 2004)

 

17. lokakuuta 2012

Lukudiplomi


Osallistun Tarinoiden taikaa -blogissani Hyönteisdokumentti-blogin Lukudiplomi-haasteeseen. Tuli mieleen, että voisin yrittää lukea Likalle Tapiiri-tarjottimen kirjoista sopivan kattauksen. Jos vaikka Likka innostuisi tekemään muutamasta kirjasta tehtävänkin. Saas nähdä!




Näistä me valitsemme luettavamme (pitää olla vähän valinnanvaraa):


Lelulaatikko
Salla Savolainen: Kirpputorikoira Napo
Maurice Sendak: Hassut hurjat hirviöt
Sanna Tahvanainen: Silva ja teeastiasto joka otti jalat alleen

Veijarit
Riitta Jalonen: Revontulilumi
Mila Teräs: Telma ja salaisuuksien saari

Naurupulveri
Kim Fupz Aakeson: Tyttö joka muisti kaiken
Markus Majaluoma: Sirkus saapuu kirjastoon
Sari Peltoniemi: Löytöretkeilijä Kukka Kaalinen

Karvakorvat
Roald Dahl: Suunnattoman suuri krokotiili
Hannu Hirvonen: Rakastunut krokotiili
Katri Kirkkopelto: Pikku Pesu ja iso ikävä
Alexander McCall Smith: Akimbo ja norsut
Reetta Niemelä: Tikkumäen talli

Kiipeilyteline
Sari Peltoniemi: Kukka Kaalinen koulutiellä
Leena Virtanen: Sandra ja kaverikiemurat
Leena Virtanen: Xing ja sukulaiset

Satusoppa
Elsa Beskow: Tonttulan lapset
Emilia Lehtinen: Kulta, voisitko syöstä tulta?
Emilia Lehtinen: Ohjeita lohikäärmeiden kasvattajille
Mari Mörö: Pyryhattu ja Viimapää

Kaukoputki
Sari Airola: Mia Tiu ja sata sanaa
Jukka Laajarinne: Elina vieraalla maalla










10. lokakuuta 2012

Dibitassut



Olen aina vastahankainen, kun kirja on tehty tv-sarjan tai elokuvan pohjalta. Yleensä (karkea yleistys!) kirjat on kyhätty kasaan mahdollisimman nopeasti kielestä välittämättä. Niinpä en varsinaisesti hyppinyt riemusta, kun Likka halusi Dibitassut-kirjan. Kirjan kannessa on merkintä "Tuttu tv:stä" ja kuvitus näyttää pikselimössöltä. Ei kiitos! Vilkaisin kantta vielä uudelleen ja bongasin kirjailijan nimen: Tuija Lehtinen. Seurasi aiemman mielipiteen uudelleen arviointia: Oho, eihän tämä nyt ihan surkea tekele taidakaan olla. Nyt meillä sitten on Dibitassut ja kaktusplaneetan kissakuningatar


Kirja kertoo Dibitassu-planeetalla asuvista koirista, mutta ennen kaikkea kahdesta suloisesta pentukoirasta, Vikistä ja Emmistä. Planeetalle saapuu valtiovierailulle Kaktusplaneetan kuningatar, joka tuo mukanaan lahjan. Se, kaktuspatsas, sijoitetaan museoon. Pian siellä alkaa tapahtua kummia, ja Viki ja Emmi pelkäävät, että dibitassujen suurin aarre on vaarassa. Heidän on siis tartuttava toimeen ja saatava selville, mitä oikein tapahtuu.

Dibitassut on itse asiassa melko mielenkiintoinen formaatti. Tv-sarja on animoitu Kiinassa, mutta sillä on suomalaiset juuret. Erään perheen lapset piirtelivät suloisia koiria lomamatkallaan. Perheen isä näki piirroksissa potentiaalia ja päätti etsiä animoijan, joka saattaisi piirrokset tv-ruudulle. Keskeistä Dibitassujen tuotannossa on se, että lapset pääsevät vaikuttamaan sarjan sisältöön: ympäri maailmaa järjestetään luovuuspajoja, joissa lapset yhdessä suunnittelevat Dibitassut-tarinoita. Tarinoiden siis pitäisi olla juuri sellaisia, joista lapset tykkäävät.

Ja niin taitaa myös olla. Meidän Likka on ainakin viehtynyt Dibitassujen maailmasta: kirjan lisäksi ahkerassa kulutuksessa on ollut sarjaan kuuluva dvd. Eipä silti, tarina (ainakin tässä kirjassa) on hyvä ja toimiva. Se on jännittävä eikä mielestäni aliarvioi lasta ja hänen kykyään käsitellä asioita. Ilmeisesti lapset lapsille -ajatus kantaa pitkälle. Aikuisen näkökulmasta kirjan juoni on hieman kliseinen, mutta tarinaa lukee ihan mielikseen, mistä saa kiittää sujuvaa juonen kuljettelua ja hyvää kielenkäyttöä. Kuvia on melko vähän ja tekstiä suhteellisen paljon, joten kirja ei ole kerralla luettava eikä se sovi aivan pienimmille. Eskarilaiselle se on juuri passeli, sillä hämykit ja muut oudot hiiviskelijät eivät enää hetkauta, mutta pienempiä saattaa kyllä hieman pelottaa.



Tuija Lehtinen - Futurecode Oy: Dibitassut ja kaktusplaneetan kissakuningatar (Tammi 2012)
                           

Ps. Dibitassujen nettisivuilta voi lukea muuten Tuija Lehtisen mietteitä kirjoittamisesta ja Dibitassuista.